Toimijoiden roolit

" Met korostamma työntekijöitten kans hirveesti sitä, että asiakhat saavat ite tehä heän omat elämyksensä, et niille tullee sellanen tunne... Jos joku ei saa kelkkaa käynthin, niin ei met heti mennä siihen auttamhan, vaan meilä täytyy olla silmää kattoa se, et asiakas ite tekkee sen ja saa sitä kautta ne elämykset, vaikka se ois hirveen pieniki juttu." mit_martti_80x80.jpg 


Tänä päivänä ja varsinkin matkailualalla on nähtävissä, että tuottajien (esim. ohjelmapalveluyritys) ja kuluttajien (esim. matkailija) rajat, roolit ja merkitykset tuntuvat kietoutuvan voimakkaasti toisiinsa, vaihtavan paikkoja tai hälvenevän yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuluttajien (ja tuottajien) yksilöllisten tarpeiden rinnalle on yhä voimakkaammin noussut heidän kokemisensa yhteisöllisyys. Kuinka roolien muuttuminen näkyy tuotteissa ja miten yhteisöllisyyden nousua voisi käyttää tuotekehityksessä?

 

Tuottajien ja kuluttajien roolien rajat ovat liuenneet: tunturikeskusten monotanssit

Matkailutoimialan arjessa ajattelutapa, jossa tuottaja ja kuluttaja ovat erillisiä, ei oikein toimi. Esimerkiksi Lapin tunturikeskusten legendaarisissa monotansseissa tanssijat ovat olleet alusta asti mukana kokemuksen syntymisessä.

Vaikka tanssiravintola orkesterivalintoineen ja työntekijöineen mahdollistaa tanssit, asiakkaat eivät ole vain passiivisia sivusta seuraajia. He ovat aktiivisia tuottajia niin tilanteen, kokemusten kuin tunnelman osalta. He hakevat toisiaan tanssimaan, seuraavat toistensa tanssimista ja oppivat siitä, antavat orkesterille laulutoiveita ja rakentavat näin kokemuksen ja illankulun yhdessä toisten kanssa.
 
Monotanssit Pirtukirkossa_2.jpg
Kuva: Ylläksen Matkailuyhdistys ry

 

Asiakas aktiivisena tuottajana yhteisöissään: Upitrekin vaellustuote

Toisen esimerkin tuottajan ja kuluttajan roolien rajojen liukenemisesta ja toisaalta niiden tilannesidonnaisuudesta tarjoaa Upitrek, kainuulainen luontomatkailualan yritys, joka on erikoistunut moottoroimattomiin ohjelmapalveluihin.

 
Upitrekin vaelluksissa asiakas haluaa olla aktiivinen tuottaja eikä passiivinen kuluttaja. Asiakas maksaa osallistumisesta ohjelman toteuttamiseen.

Asiakkaan aivojen lisäksi hänen kehollaan on tärkeä rooli elämyskokemusten tuottamisessa. Asiakas hakee puita ja sytyttää takkatulen. Hän pesee astioita, kattaa pöydän ja laittaa kahvia. Hän kolaa pihan ja lämmittää saunan. Hän hakee vettä järvestä ja siivoaa yöpymismajan ennen lähtöä. Joskus hän on vain vieras ja joskus toimii isännöitsijänä.

Upitrekin vaellusohjelmissa opas ei ole ohjelman toteuttaja vaan varmistaa, että puitteet ovat kunnossa. Jokainen Upitrekin vaellus on ainutlaatuinen, sillä kanssatuottajat vaihtelevat. 
ruuanlaittoa nuotiolla_2.jpg
















Kuva: Jose-Carlos Garcia-Rosell


Paikallisyhteisön ja työtekijöiden tukeminen kilpailuvalttina: Ravintola Pihvikeisari ja elämysravintola Sarakka

Vahvasti paikalliseen kulttuurin ja yhteisöön kiinnittyneitä tuotteita ei voida kopioida sellaisenaan muualle. Paikallisuus, paikalliset erityispiirteet ja ihmiset voivat olla se vahvuus, jolla erottaudutaan muista. Työpaikan yhteisöllinen henki ja työntekijöistä huolehtiminen voivat vaikuttaa myös kannattavuuteen ja kääntyä kilpailuvaltiksi.

Ylläksellä sijaitsevien Ravintola Pihvikeisarin ja elämysravintola Sarakan yrittäjäpariskunta elää tasapainossa toimintaympäristönsä kanssa. Yrittäjinä he ovat alusta asti haastaneet sesonkiluontoisuuden keskittymällä talven huippusesonkina á la carte -ravintolatoimintaan ja hiljaisempina kesäkuukausina marjojen ja muiden luonnontuotteiden jatkojalostukseen.

”Junantuomina” yrittäjäpariskunta on ymmärtänyt Lapin erityisyyden, ja he haluavat tarjota asiakkailleen merkityksellisiä Lapin elämyksiä. Heidän liiketoiminnassaan Lapin luonto ja kulttuuri ovat aidosti läsnä ja muodostavat harmonisen kokonaisuuden; mm. ravintoloiden sisustuksessa, menu-suunnittelussa, ruokien ja elintarvikejalosteiden raaka-aine- ja valmistusmenetelmien valinnoissa sekä yhteistyökumppanuuksien rakentamisessa.


Vahva ja erityinen arvomaailma näkyy myös siinä, kuinka yrittäjäpariskunta rekrytoi, kouluttaa ja pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista.  Yrittäjäpariskunta ja työntekijät muodostavat yhden suuren perheen. Useat työntekijät ovat paikallisia, joille on tarjoutunut mahdollisuus asettua elämään kotipaikkakunnalle.  Sairauspoissaolot ovat harvinaisia, ja mm. yrttilääkehoito kuuluu työsuhde-etuihin.


Mistä tässä on kyse?

Asiakkaat, kilpailijat ja muut tuotekehittäjälle tärkeät sidosryhmät luovat yhdessä merkityksiä ja rakentavat toiminta-, tuotanto- ja kulutustapoja. Tällaiset kulttuuriset tavat ja markkinakulttuurit eivät ole ”lukittuja”, vaan aina avoinna uusille toimijoille ja vaikutteille.

Tuottajien (esim. ohjelmapalveluyritys) ja kuluttajien (esim. matkailija) rajat, roolit ja merkitykset tuntuvat nykyisin kietoutuvan voimakkaasti toisiinsa, vaihtavan paikkoja tai hälvenevän yhdeksi kokonaisuudeksi. Teknologisoitumisen, monikulttuuristumisen, medialisoitumisen, ekologisoitumisen, tarinallisuuden ja kokemuksellisuuden seurauksena kuluttajasta tuleekin kanssatuottaja, co-creator. Tuotteet syntyvät yhdessä (co-creation) ja tilannesidonnaisesti.

Tämä näkökulma korostaa paitsi yritysten välisiä suhteita ja kuluttajien yksilöllisiä tarpeita, myös yhteisöllisyyttä. Toimintaympäristöstä voidaan tunnistaa monia yhteisöllisyyden piirteitä ja käytäntöjä, ja tuotekehittäjän olisikin tärkeää tarjota tuotteillaan välineitä yhteisöllisyyden rakentamiseen. Erityinen haaste tämä tuntuu olevan tuotekehitystyössä: miten oppia hahmottamaan markkinoita kokonaisuutena ja tekemään tuotteita yhdessä? 

Avaa Tuotekehittäjän työkirja -liitetiedosto sivun oikeasta yläreunasta! Kysymykset
auttavat soveltamaan tämän sivun asioita omassa toiminnassasi. 




TUOTEKEHITTÄJÄN TYÖKIRJA