Matkailuyrityksen turvallisuusjohtaminen

Turvallisuuden johtaminen perustuu yrityksen turvallisuuspolitiikkaan, joka on ylin normatiivinen tahdonilmaisu yrityksen turvallisuuden tavoitteista ja käytänteistä. Yrityksen turvallisuuspolitiikka myös määrittelee organisaation yksiköiden ja ylimmän johdon vastuut ja oikeudet. Turvallisuusjohtamisen sisäistäminen yhdessä asiakkuuksien strategisen hallinnan sekä laatu- ja ympäristöjärjestelmän hallinnan kanssa varmistavat matkailuyrityksen pitkän aikavälin menestymisen. Tällöin muodostuu ennakoivan liiketoimintajohtamisen kokonaisuus joka luo edellytykset kestävälle matkailutuotteelle ja yritystoiminnan jatkuvuudelle.

Turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu yrityksen ja tuotantolaitoksen henkilöstön päivittäiseen työhön. Turvallisuuden ylläpitämistä yrityksissä ohjaavat useat lainsäädännölliset velvoitteet. Työturvallisuus-, valmismatka-, pelastus-, tuoteturvallisuus-, kuluttajansuoja- ja kemikaalilaki ovat esimerkkejä yrityksen turvallisuustasoa ja turvallisuuden kehittämistä ohjaavasta lainsäädännöstä. Tieliikennelaki ja mastoliikennelaki säätelevät myös matkailuturvallisuuden piiriin kuuluvia toimintoja. Pelastuslaki ja asetus pelastustoimesta velvoittavat yritykset sekä kiinteistöjen omistajat ehkäisemään vaaratilanteita sekä varautumaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa ja varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät.

IMG_2284.JPG

Suomessa velvoitetut perustehtävät turvallisuuden ylläpitämisessä pätevät hyvin pitkälle myös ulkomailla tapahtuvaan yritys- ja tuotantotoiminnan järjestämiseen. Pitää muistaa, että lainsäädäntö asettaa minimivaatimukset, mutta turvallisuustasoa voidaan kohottaa huomattavasti omaehtoisilla turvallisuuslisäyksillä. Liikenneturvallisuus, tilojen ja laitteiden turvallisuus, ympäristön laatu, henkilökunnan osaaminen, hygienian taso ja rikollisuudentorjunta kuuluvat matkailun turvallisuuden osatekijöihin ja samalla myös yritysturvallisuuden sisältökysymyksiin. Edellä luetellut tekijät määrittelevät matkailijan lisäksi myös matkailuyrittäjien ja työntekijöiden turvallisuuden tason.

Matkailun pienyritysvaltaisuus voi aiheuttaa rakenteellista kitkaa turvallisuusjohtamisen täysimittaiselle soveltamiselle. Matkailun ohjelmapalveluista noin 90 % tuotetaan mikro- ja pk-yrityksissä. Nämä yritykset luovat matkailuelämyksen, jonka vuoksi asiakas saapuu kohteeseen. Suurista teollisista yksiköistä rakentuva talouden sektori voi soveltaa systemaattista turvallisuusjohtamista ja riskienhallintaa koska turvallisuustoiminnan yksikkökustannukset ovat pk- ja mikroyritystä alhaisemmat. Yhden tai kahden henkilön vahvuiset mikroyritykset voivat kokea turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan käytännöt rasitteena, joka vie voimia muilta yritystoiminnan alueilta. Toisaalta mikroyrityksen käytössä ei ole sellaisia turvallisuusosaamisen verkostoja, mitkä muun kokoluokan yksiköissä sisältyvät päivittäiseen liiketoiminnan johtamiseen. Mikro- ja pk-yritykseen kohdistuvat riskit eivät tietenkään ole verrattavissa suuren teollisuusyrityksen tai matkailualan toimijan kohtaamiin riskeihin.

Mikro- ja pk-yrityksiä huomioivien turvallisuusjohtamisen tukirakenteiden kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota matkailualalla. Yrityksiin joka tapauksessa kohdistuu paineita elinkeinon sisältä ja suurten tilaajien suunnalta. Pienten yritysten jääminen tai jättäminen matkailun turvallisuusverkoston ulkopuolelle voi olla kohtalokasta yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta. Pitää muistaa, että mikro- ja pk-yritykset ovat arvoketjussa juuri niitä lopputuottajia, jotka asiakas näkee ja kokee.

Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä -pilottihankkeen aikana todettiin, että yrityksille suunnattuja laatujärjestelmiä tulee kehittää turvallisuuslaadun suuntaan. Turvallisuus integroidaan tällä hetkellä laatujärjestelmiin eikä erillistä turvallisuuslaatustandardia ole matkailuelinkeinolle vielä kehitetty. Normiston mukaisten turvallisuustoimenpiteiden toteuttaminen sekä siitä saatava dokumentaatio toimisi jo sinänsä osoituksena siitä, että yritys on toiminut Suomen lain vaatimusten mukaisesti mutta on myös omaehtoisesti lisännyt turvallisuustasoaan. Turvallisuusnormiston dokumentaatio olisi olennainen kilpailutekijä neuvoteltaessa esimerkiksi ulkomaisen matkanjärjestäjän turvallisuustarkastajan kanssa. Kansallisen matkailuturvallisuuden normiston kehittäminen on sisällytetty Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin ja sisäasiainministeriön solmimaan kumppanuussopimukseen. Normiston kokoaminen aloitetaan vuoden 2012 aikana.